Kello on varttia vaille seitsemän (vaikka tää vuodatuksen bloginkirjoituskello [no mikä se sitten on?]) muuta väittäisikin, enkä osaa aloittaa tekstiäni! Yay, tuossapa loistava aloitus, joten jatketaan! Suureksi riemukseni voin ilmoittaa, että laukkuni saapui viikko sitten maanantaina koneeni virtajohtoineen kaikkineen ja nyt saan taas nauttia ä:n ja ö:n ihanasta soinnusta tekstissäni!(Eikä minun tarvitse enää tahattomasti naida ketään!!)

Tällä viikolla on sattunut kaikenlaista, mutta aloitetaanpa silti viime sunnuntaista, jolloin siis oli Tomin BBQ-partyt. Siellä oli oikeastaan ihan kivaa heti sen jälkeen, kun ihmiset alkoi juttelemaan mulle! Olin ihan superyllättynyt, kun jossain vaiheessa lähti juttu luistamaan(lähinnä musiikista), eikä enää tarvinnut istua tekohymy päällä ymmärtäväisen näköisenä ja yrittää pidätellä vilunväreitä (koska oli ilta ja illat on kylmiä täällä). Maanantai oli sitten ihan toista luokkaa. Minä ja Jaime tehtiin läheistä tuttavuutta vessanpöntön kanssa vuoron perään oksennellessamme sisäelimiämme ulos. Toivon hartaasti, ettei minulle täällä ollessani satu enää yhtään yhtä hirveää päivää, kuin se oli! Tiistaina makoilin lähinnä sohvalla tekemättä mitään ja pitäen ikävää. Oli vielä sen verran paha olo etten viitsinyt ihan hirveästi riehua ympäri taloa. Se oli kyllä erinomaista aikaa dataamiselle ja juttelinkin monien ystävieni kanssa MSN:n välityksellä ja kuuntelin musiikkia. Se tiistaista.

Keskiviikko-aamuna heräsin epäinhimillisen aikaisin kärsien erittäin pahasta painukaa-kaikki-elävät-olennot-helvettiin -syndroomasta, joka yleensä ilmenee liian aikaisista herätyksistä ja on erittäin yleinen illanvirkku-aamutorkku -persoonilla. Kuitenkin jotenkin onnistuin raahautumaan kello 0800a.m. tenniskentälle jossa vanhemmanpuoleinen tennisvalmentajani mr. Manola jo odottelikin minua. Olin odottanut tapaavani muut tennisjoukkueen tytöt, mutta sainkin kauhukseni huomata, että olin yksin! Viikon suurin järkytys! Noh, mikäs siinä. Sain kahden tunnin (eli aivan liian pitkän ottaen huomioon kesäisen rapakuntoni ja ylimääräiset jäätelökilot) mittaisen yksityistreenin. Sen jälkeen unohtaen luonnollisestikin venytellä (jonka seuraukseni oli aivan jumissa ja kipeänä seuraavaan päivään saakka) odottelin Jaimea lentopallotreeneistä. Onneksi mulla oli musaa ja kirja mukana, joten aika ei käynyt pitkäksi. Katselin myös amerikkalaista jalkapalloa(josta vastaisuudessa puhun vain jalkapallona, kun sitä 'oikeaa' jalkapalloahan täällä ei hirveästi harrasteta), jota ilmeisesti Shelbyvillen High Schoolissa olevat pojat treenasivat. Se oli erittäin tyhmän näköistä, kun ihmiset tahallisesti juoksentelee kaikenmoisia esteitä päin. Eipä muuta keskiviikosta. Torstai aamuna kertaantui sama, mitä keskiviikkonakin tapahtui. Eli ei muuta kun liian aikaisiin kahden tunnin treeneihin. Treenien jälkeen pääsin vihdoin ja viimein skypeen ja sain puhuttua vanhempieni ja Veeran kanssa! Se oli kyllä ihanaa! Saada kuulla välillä kuulumisia kotimaasta ja ystävistä! En malta odottaa ensimmäistä kirjettäni tänne!

Perjantai-aamuna toistui jälleen keskiviikkoinen ja torstainen treenirupeama. Tällä kertaa sainkin taistella pallokonetta (siis sellaista konetta, joka ampuu tennispalloja [kovaa], jos joku ei tajunnut^^) Vihaan sitä! Mun kädet oli aivan punaiset, koska siinä kyllä joutuu käyttämään voimaa kun yrittää blokata suoraan ilmasta niitä palloja. Ja perjantaina taisi mennä hieman yliaikaakin, kun mr. Manola ei päästänyt mua pois ennen kun olin lyönyt tietyn määrän palloja sekä kämmen -että rystylyönneillä tiettyihin kohtiin kenttää. Se oli kyllä rankkaa, mutta ehkä tässä sitten alkaakin jopa kehittymään tenniksenpelaajana..? Iltapäivällä sain viimein uuden kännykkäni, jonka olin tilannut hiljattain. Se on ihan hauska, siinä on kosketusnäyttö ja QWERTY-näppäimistö. Se on Palm Central ja tiedän, ettei kukaan ole koskaan kuullutkaan Palm-nimisestä merkistä. En minäkään ollut, mutta ostin sen, kun se oli ihan ok:n hintainen. Lisäksi sain liittymän, jolla en kyllä valitettavasti pysty tekstaamaan/soittamaan ulkomaille, mutta siihen pystyy soittamaan/tekstaamaan ulkomailta. Jos haluaa numeron, niin sen saa, kun pyytää. Perjantai-ilta ja koko tappavan tylsä lauantai menikin sitten yrittäessä selvittää sen kännykän toimintaperiaatteita.  Nyt osaan käyttää sitä jo ihan kiitettävästi :) Lauantai-iltana käytiin Mexicolaisessa ravintolassa syömässä. Päivällä otin muutamia kuvia tästä talosta ja mun pyhänä tarkoituksena on siirtää ne koneelle ja laittaa ne näytille. Yritän olla tehokas ja nopea!

Tänään jouduin taas kirkkoon. Aluksi en ollut menossa, mutta sitten kun päätettiinkin mennä ostamaan koulutarvikkeita, ja se hoitui helpoiten niin, että lähdettiin suoraan kirkosta, niin jouduin mukaan. Siellä kirkossa oli suorastaan helvetillisen tylsää joten kulutin aikaani ajattelemalla kaikkea vähemmän uskonnollista, kuten vampyyreitä ja ihmissusia. Lisäksi kirkossa minua ärsytti aivan kamalasti se, että Saatanaa käsiteltiin jälleen lohikäärmeenä, mikä on minusta väärin, koska rakastan lohikäärmeitä. Itse en näe lohikäärmeitä synkkinä ja pimeinä otuksina saatikka sitten Saatanan lähettiläinä tai ilmenemismuotona, mutta kukin tyylillään. En sentään tänään joutunut Sunday Schooliin! Käytiin sitten lounaalla (eli jälleen kerran ulkona syömässä) ja olin kuolla nälkään, koska en ollut syönyt koko päivänä muuta, kuin sellaisen pahanmakuisen donitsin kirkossa. Jep, täällä näiden kirkossa on tarjolla kahvia ja donitseja ja niitä saa vetää kuinka monta vain haluaa(luulisin, ei siinä ainakaan mitään rajoituslappuja ole, eikä kukaan katso, kuinka monta ottaa. Olisin voinut syödä vaikka kuusi, mutta ne oli pahoja.)

Nythän Olympialaiset on suuri juttu. Michael Phelps on täällä (luonnollisestikin) erittäin suuri juttu. Uskomaton kaveri. Telkkarista tuli eilen dokumentti Phelpsistä. Koulukiusattu pikkupoika, joka yrittää etsiä paikkaansa tässä suuressa maailmassa. Jälleen uusi tuhkimotarina, mutta se mies on kyllä jotain! 8-olympiakultaa jää historiaan ikuisiksi ajoiksi. Harmittaa vain vähän, kun Suomi ei nyt oikein pärjää missään ja jenkit senkun haalivat mitaleita kilpaa kiinalaisten kanssa. Mutta Suomi onkin pieni maa ja me voimme kyllä olla ylpeitä niistä mitaleista, mitä meillä jo on! Ja meidän keihäsmiesten olisi nyt parasta hommata edes jonkunvärinen mitali!

(Välihuomautus: Eilen oli täysikuu ja mulle tuli aivan uskomaton halu soittaa Veeralle. En tiedä miksi, mutta todennäköisesti siksi, että täysikuu muistuttaa ihmissusista ja minä ja Veera molemmat rakastetaan yli kaiken ihmissusia ja vampyyreitä ja muita yön olentoja. Yö on parasta aikaa<3 Veera, olethan mun Fullmoon-Buddy?:))

Nyt siis dataan istuen sohvalla ja tuntien itseni tyhmäksi, koska minä vain dataan, vaikka muut leikkivät ulkona hengittäen raitista maalais-ilmaa... Kello on kahtakymmentä vaille kahdeksan ja kävisin jääkaapilla, jos siellä olisi jotain. Toivottavasti Brenda käy pian kaupassa ostamassa suklaakeksejä (rrrrakastan niitä! Ne on mun lempiasia koko tän maan ruokavaliossa) Ja haluan kiittää kaikkia teitä ihania ihmisiä aivan ihanista kommenteista<3 (Vöpa-rakas, mikään kommentti ei ole huono! Johanna, haluan ehdottomasti sun kuvan, ei mitään puhetta siitä! Maija, BigD on onneksi jätkä ;D) Vaikkei sitä ehkä uskoisi sieltä päin, on todella rankkaa olla ja yrittää elää täällä. On rasittavaa yrittää puhua englantia ja yrittää tulla ymmärretyksi. On myös rasittavaa kun ei tunne kunnolla ketään eikä voi/kehtaa/pysty tehdä kaikkea typerää, kuten kotona ystävien kanssa. Olisi vain kertakaikkisen ihanaa olla nyt Kuninkaantien lukiossa ystävien seurassa valittaen Saarisen ääliömäisyydestä tai ilkeännäköisen keittäjätädin vittuilusta. Tai vain makoilla jonkun ystävän sängyllä puhellen vapaasti kaikesta maan ja taivaan välillä. Siksi on ihanaa kuulla teistä kaikista ja imen itseeni joka ikisen uutisen, mitä siellä tapahtuu. Se antaa oikeasti voimia selviytyä täällä vielä oudossa ympäristössä. Ehkä tänne sopeutuu kuukaudessa tai parissa, mutta silti tarkistan sähköpostini ja blogini aina kun voin, jos siellä vaikka olisi edes muutama rivi uutisia ulkomaailmasta :) Kyllä täällä selviää, mutta ystävien voimalla selviää paremmin<3 Olette oikeasti kaikki todella rakkaita!

---

Ystävät ovat kuin suklaamurusia elämän keksissä.