Damn, ensiksi kiroan että olin jo kirjoittanut koko tekstin ja sitten painoin vahingossa 'takaisin' nappulaa ja koko teksti otti ja hävisi! Toiseksi sanon, että olen virallisesti tehnyt parannuksen ja päättänyt, että alan kirjoittamaan nyt useammin ja lyhempiä tekstejä. Hyvä minä! Hyvä minä myös sen vuoksi, että olen tänään jo ehtinyt tehdä monenmoisia asioita, kuten herännyt ja auttanut äitiä poimimaan mansikoita. Moisiin suorituksiin ei moni pysty.

Eilinen oli aivan mahtava päivä! Oltiin nimittäin Veeran kanssa Ruisrockissa! Suoriuduttiin aamulla oikein mainiosta juna-asemalle ja matka Turkuun sujui odottamattoman hyvin. Turussa muutaman luonnollisesti muita ihmisiä hämääväksi tarkoitetun ylimääräisen mutkan kautta löysimme Turun kauppatorille ja festaribussiasemalle. Ensin oli kuitenkin syötävä jotain joten päätimme yksissä tuumin lähteä mäkkiin täyttämään ranskalaiskiintiömme siltä päivältä. Karu totuun paljastui meille kuitenkin pian: Turussa ei ole mäkkejä!!! Kiersimme keskustan monta kertaa, mutta ei. Hesburgereita kyllä löytyi joka korttelinkulmasta ja pikkukadulta, mutta Suomen tärkein ravinnonlähde loisti poissaolollaan! Vihaisena ostimme litran mansikoita ja söimme ne Aurajoen varrella. Sitten päädyimme onnistuneesti festaribussin ja ylipitkän kävelymatkan kautta itse festarialueelle. Alussa tsekkasimme Stam1nan esiintymisen, jonka aikaa olimme vielä vähän jäässä (huolimatta lämpötilasta, joka oli hellerajan eksoottisemmalla puolella). Tämän jälkeen heiluimme monta tuntia odotellen Sonata Arcticaa ja Nightwishia lavalle. Kelo 22.50 odotus vihdoinkin palkittiin ja Rantalavalle nousi yksi Suomen parhaimmista, ihanimmista, loistavimmista ja mahtavimmista bändeistä: Sonata Arctica! Päästiin fanittamaan heitä tosi hyvälle paikalle ja kyllä siinä kunto kohosi, kun oli täysillä mukana esityksessä! He soitti monia aivan ihania ja parhaimpia biisejä ja tunnelma oli katon puutteen vuoksi taivaassa! Tunnin hurrasimme heille, kunnes ihan superhyvän Vodka-biisin jälkeen he lopettivat ja lähdimme kirmaamaan rivakkaa tahtia Niittylavalle, jossa oli viiden minuutin päästä esiintymässä aivan loistavanmahtavansuperihanaparasjne. bändi. Lavalle astui NIGHTWISH!!! On hienoa, miten jotkut ihmiset voidaan kategorioida 'jumala' sanan alle ja lavalla oli ehdottomasti yksi heistä. Ihanasuperhypersöpösuloinenkomeafanityttöilykuolaa Tuomas Holopainen! Meinasin pyörtyä. Nightwish soitti kerrassaan loistavasti, mutta kuten kaikki hyvä, jopa senkin oli loputtava aikanaan. Wish I Had An Angel -biisin jälkeen kellon näyttäessä melkein puolta kahta lähdimme kävelemään jälleen raivostuttavan pitkää polkua pitkin festaribusseille, jotka kuljettivat meidät rautatieasemalle, josta ihanat vanhempani olivat luvanneet meidät hakea. Kotiinpaluumatkalla näimme ihmeen: McDonald's ilmoitti meille iloisesti olemassaolostaan ajaessamme sen ohi. Ilmeisesti Turkuun oli sittenkin piilotettu yksi mäkkäri. Kotona olimme siinä puoli viiden maissa oikein ihanissa tunnelmissa: nälkäisinä ja väsyneinä. Nyt tänään lauantaina kirjoittaessani tätä en ole vieläkään saanut ääntäni kokonaan takaisin.

En millään malta odottaa Ankkarockia: Kamelot esiintyy! Huimaa! Nyt olen kohta lähdössä Herättäjäjuhlille tapaamaan Maijaa! Ihana nähdä, mutta Herättäjäjuhlista en tiedä mitään. Kohta nähdään, mitä siellä on! :)

---

The dream is alive, with the moon on the hills every night,
go around and see another side of the tree.
Freedom has a meaning for me, you can't tame me!

(Sonata Arctica - The Cage)